Kapteenien kesäterveiset - pidetään yhdessä kentän kunnosta huolta

Haarukka on sivistyneen ihmisen merkki

Onhan siitä jo muutama sata vuotta, kun haarukka rantautui Suomeen. Sitä käyttivät ensimmäisinä Turun linnan asukit Juhana-herttua ja puolisonsa Katarina Jagellonica jouluaattona 1562. Tavalliset Mökin-Miinat ja -Matit pistelivät appeensa puisella lusikalla, tikulla taikka puukon kärjellä. Näiden reilun neljänsadan vuoden aikana mekin tavallisen rahvaan edustajat olemme kuitenkin sivistyneet siihen malliin, että pysyy se haarukka meikäläistenkin kädessä.

Mutta pysyykö myös greenihaarukka? Pelatessa meillä on aina mielessä ripeä pelitahti. Ja hyvä niin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi aikaa korjata pallon alastulojälki viheriöllä. Se on jokaisen golffarin velvollisuus. Hyväkuntoiset greenit tekevät huippukentän, eli olemme kaikki vastuussa siitä, millaisella alustalla puttailemme.

Pomppuinen puttilinja harmittaa, mutta yhtä lailla ikävää on lyödä kuivahtaneesta lyöntijäljestä. Eli paikataan nekin, jos semmoisen onnistumme tekemään. Klubilta voi napata matkaan hiekkapullon taikka pienen hiekkakassin. Katobägiläiset huolehtivat siitä, että divotti asetetaan takaisin lyöntijälkeen ja painellaan kunnolla paikoilleen. Jos olet katsonut huippugolfia televisiosta, niin olet varmaan huomannut, että tosipelurit eivät jätä jälkiä kentälle, eivät viheriölle eivätkä väylille. Ei kai mekään?

Omien jälkien korjaustoimet eivät juurikaan vie aikaa, eli muistetaan nämä golfarin perustoimet. Kaikesta huolimatta kierrokset ovat joskus hitaita, milloin mistäkin syystä. Meille kaikille on selvää, että tulee pysytellä edellä menevän ryhmän tuntumassa, eikä eteen saa jäädä tyhjää väylää silloin, kun takana jo odotellaan. Omaa pelivauhtia voi nopeuttaa. Ollaan perillä siitä, mihin kaveri pallonsa lyö. Kävellään reippaasti omalle pallolle ja suunnitellaan samalla se, minkä mailan mahdollisesti valitsee. Harjoitusswingi on toki poikaa, mutta rajansa niidenkin lukumäärällä. Ja jos peli tökkii, pallon voi myös nostaa taskuun varsinkin harjoituskierroksilla.
Entä jos meidän porukasta sittenkin tuli tulppa? Ei ole mukava pelata, kun taakse alkaa kertyä porukkaa. Silloin on syytä antaa takaa tulevalle ryhmälle ohituslupa. Se käy sujuvasti niin, että tiiauspaikalla kaikki lyövät ja kävelevät palloilleen. Ohittava ryhmä jatkaa greenille ja ohitettavat odottavat sen aikaa, että pelaajat ovat pois alta. Toki ohituslupaa voi myös pyytää.

Peliä nopeuttaa myös ”ready golf”, eli se lyö, joka ehtii ensin. Toki turvallisuutta unohtamatta. On syytä huomioida se, että kukaan ei ole vaarassa saada pallosta tai mailasta osumaa. Turvallisuuteen tulee kiinnittää eriytyishuomiota aina. Mikäli etsiskellään palloa taikka ollaan väylän sivuissa tai katvealueella, pidetään huoli siitä, että takaa tulevat näkevät, ettei reitti ole vielä selvä. Merkiksi voi jättää bägin teeltä näkyvälle paikalle. Vaaran paikkoja on toki muuallakin, esimerkiksi teeboksissa ja rangella. Varmista aina swingaillessasi, ettei kukaan ole vaarassa ”saada mailasta”.

Ja hei; huudetaan sitä FOREa jos vähänkin siltä tuntuu. Koskee myös rangella harjoittelevia!
Turvallista, hauskaa, mutta myös sivistynyttä golfkesää toivottavat kapteenit Maarit ja Marko.